sunnuntai 28. toukokuuta 2017

TRIGGER WARNING! Paniikkikohtauksia, ahdistus, pelko ja jatkuva kipu.












 Pahoittelut vielä tekstin paljoudesta, mutta oli pakko purkaa tämä jotenkin. 

10 kommenttia:

  1. Kannattaa hakea apua terapiasta!! Lääkärille, joka kirjoittaa b-lausunnon, jolloin kela korvaa valtaosan terapiasta. Jos lääkäriltä ei saa lausuntoa, kannattaa hakeutua opiskelijalle. Itte käyn tällä hetkellä terapeutilla jolla opinnot loppusuoralla, ja maksaa 20e / kerta.

    Kannattaa tsekata vaikka toi minduu-palvelu. Toi mun terapeutti tarjoo myös netti-aikojakin-->
    https://minduu.fi/fi/profiili/tuomo_joutsiniemi

    VastaaPoista
  2. Ja tuli mieleen tosta homealtistuksesta vielä, et jos homeelle on altistunut, niin sehän kanssa aiheuttaa miljoona erilaista oiretta, joten homekin saattaa olla kyseessä seirasteluihin jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiitos neuvoista! :') Tulee neuvot tarpeeseen. En ole ikinä joutunu hakemaan apua ja silloinki ku kävin psykal ni seki hoidettu äidin toimesta + siitä on aikaa. Tavallaa ois pitäny hakee jo ajat sit, mut nyt ei oo oikee vaihtoehtoja.
      Ja joo kaikki oireilut voi johtuu siit homeest (jo sitä oli) ja kuristava tunne kaulalla jatkuvasti paniikkikohtauksia saaval henkilöl ei oo mitenkää harvinaist ja fysioterapeutti totes, että mul on nyökkääjä lihakset pahas pintees, mikä voi boostaa kipua jne. Mut silti aina sorrun googlettelee ku tulee joku uusi kipu ja sit pelkään tyylii aivoinfarktia sun muuta. Tyhmä minä.

      Poista
  3. mul oli kans vaihdossa kamalaa. maa (yks itä-blokin maista) jossa olin oli xenofobinen ja mulla oli kulttuurishokki päällä alusta loppuun asti. täs maassa esim. tarjoilijat ja kaupan kassat ja kaikki vaan vittuili ja oli passiivisaggressiivisia. mulla oli koko ajan semmonen olo et oon huono enkä osaa mitään. en saanut ystäviä. mun masennus paheni ja ahdistus syveni, ja yks mun ahdistusoireista on pakkohäiriötyyppinen, mut aika harmiton, eikä se aiemmin ollut vaivannut mun elämää kauheasti. mut se kävi siellä niin pahaksi että valvoin öitä etsimässä kirkkaalla valolla ötököitä mun sängystä. aloin myös dissosioimaan enkä ollut varma oonko mä edes olemassa. myös mun luulosairaus paheni ja olin varma siitä että kuolen pian.

    se mitä kai koitan tässä sanoa, et ulkomailla voi olla ihan helvetin rankkaa ja siitä voi oikeesti traumatisoitua jos on kaukana kotoa ja tosi vaikeassa tilanteessa ja vastoinkäymisiä on paljon. ja et sä et oo yksin, on muitakin jotka on olleet vastaavassa tilanteessa.

    oon kuullut et ainakin helsinki-missiolta (en kyl tiedä missä päin asut edes) saa hyvää kriisiapua mikäli niillä on resursseja ottaa uusia kriisejä vastaan. mun mielestä kantsii alkaa hakeutumaan myös psykoterapiaan, mulla kesti vähän yli puoli vuotta se prosessi ja ilmeisesti se voi pahimmillaan viedä kauemminkin. prosessi on about seuraavanlainen: itse sain terveyskeskuslääkäriltä lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle jota tapasin kolme kk, tapasin psykiatrin kahdesti sinä aikana ja se kirjoitti b-lausunnon. etsin sopivan terapeutin ja nyt b-lausunto on kelassa arvioitavana, että tukeeko ne mun terapiaa, todennäköisesti kyllä.


    prosessi on siis vittumainen ja pitkä, mut sen arvoinen, oon onnekas et saan vihdoin hoitoa. se miks mä kirjoitin tän on se et mä haluun kertoo et sä et oo yksin ja et apua kantsii hakea. tsemppiä mielettömästi!

    t. tuntematon sarjisblogiasi lukeva tyyppi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAA fiiilaaan niiin kaikkea tota!!! Aika identtistä menoa oli mullakii. Just tollai muukalais viha. Opettavainen reissu kyllä kasvoin henkisesti varmaa 20 vuotta... Mutta jotkut asiat oli kyl nii epäreiluja ja muuteski sellasii mitä ei ois välttis tarvinnu kokea. Kiitän messengerin videopuhelu mahdollisuutta poikaystävän + muiden ystävien kanssa ja sitä että yks makedonialainen tyttö kehen ystävystyin siel oli läsnä sen 2 kuukautta. Oisin varmaa viel pahemmas jamas. kuka tietää ._.

      Ja joo on kyllä rankkaa jatkuva "valmius tila", mut nyt on lähete pistetty psykalle.
      Kiitos kommentista <3 <3

      Poista
  4. Heti alkuun, tsemppiä ja jaksamista!! Tiedän miltä toi tuntuu kun olen itse tämän kevään käynyt läpi hyvin samankaltaista oirelua, paniikkikohtaukset tosin meni mulla siihen että pumppu alko vetään väärään tahtiin ja rytmihäiriöt pelotti paniikin lisäksi. PUUH. Pelkääminen ja huonovointisuus vie voimat, en ihmettele yhtään että on paska olla. ;__; Home voi muuten oikeasti aiheuttaa vaikka minkälaisia oireita! Toivottavasti lekurit ottaa oireilun vakavammin tai edes saat terapeutilta tai muulta akuuttipsykiatriselta apua. Avun saaminen on tehty hemmetin hankalaksi ja jo valmiiksi huonovointisena ei kaikista ole välttämättä edes yrittämään. Toivon sulle kaikkea hyvää, tsemppiä!!! Oot iha vitun upee! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OO! Kuuluisa Surkuhupaisaa kommentoi o_o <3 No joo myötiksiä sinnekkin nii täysillä! On tää kyl iso demoni tapettavaks. Uskomatonta mitä 2 kuukautta voi tehdä psyykkeelle, vaikka onhan sitä sattunu ja tapahtunu ennenkii, mut nyt vissii vika pisara.
      Onneks nyt on lähete psykalle menny lääkärin toimest. Jos sit sais jeesiä.
      Ja kiitos, samoin! ♥♥♥ :'(

      Poista
    2. ''kuuluisa surkuhupaisaa'' :---D räkänaurua! keh, apua.

      Poista
  5. Äää... Kurjaa, että oli huono kokemus, ja sait siitä vielä kunnon "jälkitaudin". :( Voin vaan kuvitella sun fiilikset, kun itse kammoan ja stressaan matkustamista tosi paljon. Ei käyny itellä mielessäkään, että lähtisin vaihtoon tms. kun tiedän, ettei pää kestä, jos jotain sattuu. Hirveesti tsemiä! Koita jaksaa hakea apua. Sen hakeminen tosiaan on raivostuttavan hankalaa tässä maassa. (Jos on joskus tarve, niin esim. myös http://www.kirkonkeskusteluapua.fi/ on olemassa. Se on ihan sitä varten, että voi jutella koulutetun ihmisen kanssa mistä tahansa.) Mut toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin! Aikaa se vie varmasti, mutta hetki kerrallaan. *jaksuhali* <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ ♥ ♥ Voi kiitos! ♥ ♥ ♥ Joo mul sattu huono tuuri ulkomaan reissun suhteen. En silti kadu, että menin. Kasvoin henkisesti siel ainakin :D Tosiaa psykiatrille on lähete tehty. Mut tsekkaan kyllä ton kirkon keskusteluapu jutun ^^ kun kestää varmaa kuukausi ennen ku pääsen juttelee.

      Poista